Yhteiskunnalliset ongelmat osana Suomen innovaatiopolitiikkaa – Uuden sukupolven missiolähtöisyys tiedontuotannon regiimin neuvottelussa

Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen innovaatiopolitiikan asiantuntijoiden käsityksiä politiikanalan kehityksestä, jossa yhteiskunnallisilla ongelmilla näyttää olevan entistä näkyvämpi rooli. Perinteisen teknis–taloudellisen, markkinahäiriöitä korostavan innovaatiopolitiikan rinnalle on noussut sosio–teknologisen järjestelmän muutosta eli transformaatiota ajava innovaatiopolitiikka. Sen tavoitteena on ratkaista globaalisti verkottuneita ilmastonmuutoksen tai ikääntymisen kaltaisia haasteita. Tutkimuksen kohteena ovat transformatiivisen innovaatiopolitiikan kehys ja sitä ilmentävä missiolähtöinen (mission-oriented) innovaatiopolitiikka, jossa asetetaan yhteiskuntaa läpileikkaava tavoite, missio. Tutkielman tavoitteena on kuvata innovaatiopolitiikan tietoa tuottavan organisaatiokentän, tiedontuotannon regiimin, käsityksiä siitä, millaisia valmiuksia ja hidasteita Suomessa on toteuttaa transformatiivista innovaatiopolitiikkaa ja missiolähtöisyyttä. Aihetta on tutkittu Suomessa vain vähän, eikä siitä ole käyty julkishallinnossakaan selkeää keskustelua. Kansainvälisellä kentällä aihe on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään, mutta vähälle huomiolle on jätetty missiolähtöisyyttä toteuttavien ihmisten ja instituutioiden näkökulma. Tutkielmani tavoite on täydentää tätä toimijoiden näkökulmaa ja luoda tilannekuvaa Suomen kehityksestä. Tutkielma toteutettiin haastattelemalla politiikanalan tiedontuotannon regiimiä. Organisaatiokenttää laajasti edustavaan aineistoon haastateltiin yhteensä 32 asiantuntijaa 15 organisaatiosta. Haastatteluita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin tyypittelemällä käsityksiä ja analysoimalla niitä teoriaohjaavasti empiiristä aineistoa korostaen. Tuloksena haastateltavat eivät pitäneet transformaatiota innovaatiopolitiikan lähtökohtana, mutta monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien merkityksen nähtiin kasvaneen politiikan tavoitteissa ja sisällöissä, jotka muotoutuvat kansainvälisen esimerkin perusteella. Haastateltavien mukaan transformaatio näkyy hallitusohjelmassa, TK-rahoituksessa, yliopistojen strategioissa ja siinä, että ongelmien ratkaisemisen ajatellaan edellyttävän käyttäytymisen muutosta. Lisäksi tunnistettiin sitä hidastavina tekijöinä innovaatiopolitiikan pitkäjänteisyyden ja yhteisen vision puute sekä siiloutuneisuus. Missiolähtöisyydestä tutkimuksessa havaittiin, että haastateltavat ymmärsivät käsitettä kolmella mahdollisesti päällekkäisellä tavalla. Tämän perusteella missiolähtöisyys on epämääräinen termi, joka tulisi määritellä selkeästi ja jonka suhdetta tulisi selventää mahdollisiin rinnakkaisiin käsitteisiin kuten ilmiölähtöisyyteen. Tutkimuksen perusteella Suomen TKI-politiikka on vailla selkeää tilannekuvaa ja yhteistä visiota, jotka yhdessä siiloutumisen kanssa estävät transformaatiota. Sen sijaan politiikan tavoitetta korostava missio nähtiin mahdollisuutena selkeyttää puuttuvaa visiota. Missioiden tärkeä anti näytti myös olevan, että niitä pidettiin mahdollisuutena mobilisoida teknologisten innovaatioiden lisäksi transformaation edellyttämiä sosiaalisia ja institutionaalisia innovaatioita. Tutkimuksen johtopäätöksenä innovaatiopolitiikan kehitystä ja muutosta olisi syytä tarkastella nykyistä strategisempana kysymyksenä. Transformatiivisuutta ja missiolähtöisyyttä tulisi pohtia osana sitä tarpeellista työtä, jossa selkeytetään Suomen innovaatiopolitiikan puuttuvaa visiota

Valtioiden lapsiin kohdistuvat positiiviset toimintavelvoitteet ilmastonmuutoksessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 8 valossa : Ihmisoikeudet arvoilmaston muutoksen paineissa

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista uhista, josta tulevat kärsimään erityisesti lapset ja tulevat sukupolvet. Vireillä olevat ilmastokanteet ovat herättäneet kysymyksen ihmisoikeustuomioistuinten roolista suhteessa hallitusten tekemiin päästövähennyksiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lasten oikeuksien toteutumista ilmastonmuutoksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen positiivisia toimintavelvoitteita. Tutkielman aiheena on Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) valtioille asettamat toimintavelvoitteet ilmastonmuutoksessa artiklan 8 valossa ottaen huomioon lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) velvoitteet. Tutkielmani rajauksen ulkopuolelle jäävät muiden kuin artiklan 8 syvällinen tarkastelu. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä pyritään selvittämään, millaisia positiivisia toimintavelvoitteita EIS:n artikla 8 luo Pariisin ilmastosopimuksen valossa. Toisekseen tutkielmassa pohditaan, millaisia haasteita näiden positiivisten velvoitteiden täytäntöönpanossa on löydettävissä. Tutkimusmetodeina tutkielmassa käytetään lainoppia ja myös oikeuspoliittista metodia. Tämän avulla pyritään löytämään tutkielmassa vaikuttavan oikeuden yhteiskunnallista ulottuvuutta. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiassa EIT:n oikeuskäytännöstä, kansallisista ja kansainvälisistä lainvalmisteluasiakirjoista sekä oikeuskirjallisuudesta. Tutkimuksessa esitetään, että artiklan 8 oikeuskäytännön avulla on voitu eritellä valtioiden positiivisia velvoitteita tuomioistuimille, viranomaisille ja lainsäätäjille ilmastonmuutoksessa. Tutkimuksen mukaan lapsen haavoittuvaisuudelle ja lapsen edun huomioon ottamiselle tulee antaa nimenomaisesti painoarvoa positiivisten toimintavelvoitteiden asettamisessa. Kuitenkin kanteiden muodolliset edellytykset, vallan kolmijako ja taloudellisten intressien painottaminen voidaan katsoa ilmastonmuutosta koskevien positiivisten toimintavelvoitteiden esteiksi. Tutkielman alussa aihetta pohjustetaan tutustuttamalla lukija ilmasto-oikeuden periaatteisiin ja Pariisin ilmastosopimukseen sekä ihmisoikeuksien ja ilmasto-oikeuden päällekkäisyyteen. Tämän jälkeen käsitellään EIS:n negatiivisia ja positiivisia toimintavelvoitteita sekä EIS:n yleisiä tulkintaperiaatteita. Seuraavaksi keskitytään artiklan 8 oikeuskäytäntöön ja sen luomiin ympäristöoikeuksiin. Tämän yhteydessä käsitellään myös LOS:n yhteyttä positiivisiin toimintavelvoitteisiin ja lapsen haavoittuvaisuuden teemaan. Lopuksi pohditaan näiden velvoitteiden asettamisen haasteita. Johtopäätöksissä tehdään arvio EIS:n mahdollisuuksista vastata ilmastonmuutoksen luomaan uhkaan sekä järjestelmän toimivuudesta tulevaisuudessa

Kasvuportfolio uusien kasvuavauksien ja kumppanuuksien tukena : Kehittämispilottina energiamurroksen kasvumahdollisuudet

Tässä raportissa esitellään työ- ja elinkeinoministeriön johdolla toteutetun Kasvuportfolio-toimintamallin lähtökohtia ja periaatteita sekä konkreettisena esimerkkinä energiamurrokseen liittyvien kasvumahdollisuuksien hyödyntämisen edellytyksiä. Kasvuportfolio-toimintamalli on uusi tapa tunnistaa ja jatkojalostaa Suomelle lupaavia kasvumahdollisuuksia. Toimintamallilla pyritään vastaamaan nopeasti muuttuvan toimintaympäristön haasteeseen, jossa kasvua, osaamisvahvuuksia ja yhteiskunnallista hyötyä ja merkityksellisyyttä on kyettävä arvioimaan samanaikaisesti. Kasvuportfoliotyö tukee julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia innovaatioiden kehittämiseksi ja kansainvälistämiseksi. Energiamurros tarjoaa maailmanlaajuisesti merkittävän kasvupotentiaalin. Suomella on tähän erityisiä vahvuuksia, mutta kansainvälisen viennin ja kasvun realisoituminen edellyttää kokonaisvaltaisempaa ekosysteemistä kehittämisotetta sekä julkisen ja yksityisen sektorin TKI-yhteistyön tiivistämistä sekä kansainvälisesti vetovoimaisia kehitys- ja kokeiluympäristöjä. Energiamurroksen haasteet ovat laajoja kokonaisuuksia, minkä vuoksi kansainvälisissä verkostoissa toimiminen ja vaikuttaminen ovat entistä merkityksellisempiä onnistuneelle kansainväliselle liiketoiminnalle

Kuvataiteen opettajien näkemykset monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja kuvataiteen roolista niissä

Tämä tutkimus käsittelee yläkoulun kuvataiteen opettajien näkemyksiä monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja kuvataiteen roolista niissä. Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa opettajia järjestämään opetuksessaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joiden on tarkoitus harjaannuttaa oppilasta yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja. Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa opittavaa asiaa lähestytään ilmiö tai teema edellä, oppiainerajat ylittäen. Suomalainen peruskoulu on perustunut vuosikymmenten ajan oppiaineiden opiskeluun, joten on kiinnostavaa selvittää, millaisia näkemyksiä opettajilla on oppimiskokonaisuuksista, joissa eri oppiaineiden sisältöjä käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Yläkoulussa opettavat aineenopettajat, joten oppiainerajat ylittävässä kokonaisuudessa yhdistyvät eri oppiaineiden asiantuntijuus ja sisällöt. Käytännössä monialaisten oppimiskokonaisuuksien järjestäminen toteutuu yläkoulussa eri tavoin, kuin alakoulussa, jossa sama luokanopettaja opettaa useimmiten lähes kaikkia oppiaineita. Kuvataiteella on pitkät perinteet luokan ja kouluympäristön koristamisessa, sekä kouluviihtyvyyden lisäämisessä. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kuvataiteella on myös paljon oppimistavoitteita, jotka perustuvat vahvasti oppilaan omaehtoisuuteen ja luovaan soveltamiseen. Taideaineena kuvataiteen rooli voidaan nähdä erityisenä monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa verrattuna esimerkiksi perinteisiin lukuaineisiin. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisena kuvataiteen opettajat itse näkevät kuvataiteen roolin monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineistona käytettiin kymmenen yläkoulun kuvataiteen opettajan näkemyksiä monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja kuvataiteen roolista niissä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa kyselyä, joka lähetettiin osallistujille sähköpostitse. Aineistonanalyysi toteutettiin aineistolähtöisesti. Tulosten perusteella kuvatai-teen opettajien näkemyksiä monialaisista oppimiskokonaisuuksista yhdistivät kielteiset kokemukset, monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelun merkitys, sekä näkemys siitä, että monialaiset oppimiskokonaisuudet rikastuttavat opetusta. Kuvataiteen opettajien näkemyksiä kuvataiteen roolista monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa yhdistivät näkemykset kuvataiteen helppoudesta yhdistyä muihin oppiaineisiin, sekä oppilaan konkreettinen tekeminen ja prosessin näkyväksi tekeminen. Tulosten perusteella tulisi tutkia syitä opettajien kielteisten kokemusten taustalla, jotta voitaisiin kehittää monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutuksia. Lisäksi olisi kiinnostavaa selvittää myös muiden aineenopettajien kokemuksia monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja kartoittaa eri oppiaineiden roolia oppiainerajat ylittävissä oppimiskokonaisuuksissa

”Miks ei se nuku jo?” : leikki-ikäisen lapsen uniongelmat keskustelupalstoilla

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa, mitä yleisimmillä keskustelupalstoilla kirjoitetaan myöhäisleikki-ikäisten lasten uneen liittyvistä ongelmista ja miten niitä neuvotaan hoitamaan. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä lasten huoltajien tiedonsaantia myöhäisleikki-ikäisten lasten uniongelmista ja niiden hoidosta. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Tyks lasten ja nuorten klinikka. Tässä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistoa kerättiin kolmelta yleisimmältä keskustelupalstalta, joita olivat vauva.fi, kaksplus.fi ja suomi24.fi. Hakusanoina käytettiin ”lapsi”, ”uni”, ”nukkuminen”, ”iltarutiinit”, ”painajaiset”, ”heräily”, ”yöheräily”, ”nukahtaminen”, ”nukkumaanmeno”, ”unissakävely” ja ”leikki-ikä”. Aineisto kerättiin viimeisten 15 vuoden ajalta aloitetuista viestiketjuista ja ne analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Keskustelupalstoilla käytiin paljon keskustelua leikki-ikäisten lasten uniongelmista. Keskustelua syntyi perheiden erilaisista toimintatavoista ja niiden merkityksestä lasten uneen ja nukkumiseen. Työn tärkeimmät tulokset osoittivat, että uniongelmat olivat aika samankaltaisia perheissä, joissa on myöhäisleikki-ikäisiä lapsia. Tuloksista käy ilmi, että ongelmat liittyvät usein nukkumaan menemisen vastusteluna, nukahtamisen viivästymisenä ja huonoina tai toimimattomina rutiineina ennen nukkumaan käymistä. Muita paljon esille nousseita keskustelunaiheita olivat esimerkiksi päiväunien tarve, riittävän yöunen määrä ja vanhempien toiminta ongelmatilanteissa. Käyttäjät saivat lasten uniongelmiin paljon erilaisia ohjeita ja neuvoja, jotka perustuivat omakohtaisiin kokemuksiin. Ohjeista tärkeimpinä pidettiin rutiinien luomista ja niistä kiinnipitämistä, säännöllisen vuorokausirytmin ylläpitämistä, erilaisia kotona tehtyjä unikouluja ja rohkeasti ammattiapuun hakeutumista. Myös vertaistukea samassa tilanteessa olevien välillä jaettiin paljon. Leikki-ikäisten lasten uniongelmista on tehty vain vähän aiempaa tutkimusta. Aihetta olisi hyvä tutkia lisää, sillä leikki-ikäisten uniongelmat ovat laaja, maailmanlaajuinen ja kasvava ongelma. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Tyksin lasten ja nuorten klinikalla, jotta saataisiin lisättyä lasten uniongelmien kanssa kamppailevien lasten vanhempien tietoutta.The purpose of this thesis was to survey what is written about children’s sleeping problems and its treatment in the most widely used Internet forums. The aim of the thesis is to increase custodian’s knowledge on pre-school aged children’s sleeping problems and its treatment methods. The commissioner of this thesis is the Tyks Department of Paediatrics and Adolescent Medicine. The research method of this thesis was a qualitative research method. Material was collected from three most widely used Internet forums, which are Vauva.fi, Kaksplus.fi and Suomi24.fi. The keywords when searching for information on the Internet forums were “child”, “sleep”, “sleeping”, “night routines”, “nightmares”, “waking up”, “night time wake up”, “falling asleep”, “bed time”, “sleep walking” and “pre-school age”. Collected material was from the last 15 years and it was analyzed as an inductive content analysis. There was a lot of discussion around children’s sleeping problems in the Internet forums, a lot of debate about a different course of actions and its consequence on children’s sleeping emerged. The results point out that the problems on sleeping were quite similar amongst the families with pre-school aged children. Problems usually occurred as an opposition to going to bed, a delay in falling asleep and as a wrong or nonfunctional routine before going to bed. Other topics were the need for afternoon naps, a decent amount of sleep during the night and the way parents act if problems emerge. Users had a great number of tips and advice that were based on first-hand experience. Tips on daily routines, maintaining a circadian rhythm, sleep schools at home and the seeking of professional help were considered important. A lot of peer support was also given. Only a few earlier studies have been conducted on the sleep problems of the pre-school aged children. It would be good to examine the subject more because the sleep problems of the preschool aged children are wide, worldwide and growing problem. The results of this thesis can be utilized at the Department of Paediatrics and Adolescent Medicine, so that the parents’ knowledge of pre-school aged children’s sleeping problems could be increased

Evaluation study of the European Framework Programmes for Research and Innovation for a Resilient Europe: Final Report Phase 1 - Annexes:Evaluation study feeding into the Commission’s ex-post evaluation of Horizon 2020

The annex is a complementary input into the study supporting the European Commission’s (EC) ex-post evaluation of the Societal Challenges 1, 6 and 7 of the EU Research and Innovation Framework Programme Horizon 2020. It provides a comprehensive analysis of the evaluation questions listed under tender specifications (see Table 1), supplementing the syntax analysis provided in the Final Report. Under this study, the term ‘Resilient Europe’ is understood as encompassing activities that contribute to building a more resilient Europe in terms of addressing the societal challenges: 1) Societal Challenge 1 (SC1): Health, demographic change and wellbeing; 2) Societal Challenge 6: Building more innovative, inclusive, resilient societies; 3) Societal Challenge 7: More secure societies. Additionally, the answers focus on specific public-public and public-private partnerships. The document is divided according to each Societal Challenge (SC1, SC6, SC7) and organised by the Better Regulation (BR) criteria. The exception applies to the Efficiency analysis, which was complemented as one chapter for all assessed programme parts upon the agreement with the EC. The table below presents short descriptions of each of the evaluation criteria. In addition, the 2 partnership-specific evaluation criteria – additionality and transparency and openness - apply to all partnerships assessed under this study

Evaluation study of the European Framework Programmes for Research and Innovation for a Resilient Europe: Final Report Phase 1:Evaluation study feeding into the Commission’s ex-post evaluation of Horizon 2020

This final report provides the results of the ‘Resilient Europe study’ implemented in the period between December 2021 and January 2023.The study was completed by a consortium consisting of PPMI Group, Prognos, VTT and Maastricht University. Using a wide range of qualitative and quantitative methods, the study covers Horizon 2020 activities that contribute to building a more resilient Europe in terms of addressing the following challenges: Societal Challenge 1; Societal Challenge 6; Societal Challenge 7. In parallel, the study also assesses four institutional partnerships, namely the AAL2, EDCTP2, IMI2 and EIT Health